Olo on hivenen depressiivinen.
A. Tili on miinuksella. Vittu, kun en loppujen lopuksi edes sen enempää tahtoisi, kuin että saisin edes ne vitun velkojen korot maksettua. Tässä toisessa avioliitossa on sentään se hyvä puoli, että kun oikein anelin ja kiemurtelin, niin kaikkivaltias suostui siihen, että alkaa tästä kuusta lähtien lyhentämään omaa osuuttaan veloista. Mikäli se ei olisi siihen suostunut, tämä avioliitto olisi maksanut minulle kolme tonnia, edellisestä kun jäi maksettavaa kuusikymmentätuhatta vanhaa markkaa, ja siihen vielä asuntolainat päälle. Kalliita miehiä minulla. Tai siis niinsanottuja miehiä.
B. Olen yksinäinen. Missä helvetissä on se syli, joka edes säälistä tahtoisi ottaa minut piiloon silloin, kun kuuntelen Loiria uppeluksissa peiton alla? Onko sellaista vielä keksitty, vai enkö vain ole vielä oppinut tunnistamaan sitä?
C. Syyskuussa alkaa koulussa vittumainen teoriajakso: Mittausta, säätöä ja automaatiota, mitä se sitten käytännössä edes tarkoittaakaan. Kuulostaa ainakin siltä, että pitäisi osata laskea jotain, mutta kun MÄ EN VITTU OLE IKINÄ OPPINUT LASKEMAAN! Ja todennäköisesti en koskaan tule oppimaankaan. Pyysin viimesyksynä ylimääräistä opetusta matikassa, mutta en sitä saanut. Tänä vuonna en aio edes kysyä, tyhjän saa pyytämättäkin.
Toisinsanottuna kaikenkattava YÖK.
Menen ensin hetkiseksi ottamaan epäspanieliterapiaa, ja sitten takaisin kuuntelemaan Loiria peiton alle.
Pyryharakka
