Minulla on jäänyt ryyppyputki päälle. Oksennan tienpientareella, ja yritän ryömiä minua kuljettaneen auton perään, mutta kuljettaja on kyllästynyt kännäilyyni, ja kaasuttaa pois. Kotini on saastainen monen viikon ryyppäämisen jäljiltä. Löydän paperikasasta vanhan lapun, johon olen aikoinaan piirtänyt Pienemmän Pojan kämmenen jäljen lyijykynällä. Minulta pääsee haikea itku, kun ajattelen saaneeni edes jotain kaunista aikaan elämässäni.
Herään, ja menen tupakalle itkien vieläkin liikuttavalle unelleni.
Ilkeä lapsipyryharakka on kuollut. Valkoinen varsani lähtee vauhkoon laukkaan peltoa pitkin päästäkseen karkuun maassa makaavaa pientä ruumista. Etsin kuumeisesti Valtavan Suurta Karhua, vaikka tiedän sen kadonneen iki-ajoiksi elämästäni. Makaan kauhuissani tuvan sohvalla, tiedän kuolleen isäni istuvan pöydän ääressä juomassa kahvia.
Herään, ja menen tupakalle.
Sankarikoira tuo minulle metsästä löytämänsä hirven luun kiitokseksi hyvästä hoidosta. Koska en tahdo pahoittaa Sankarikoiran mieltä, laitan sen kirjahyllyyn näytille. Olen unohtanut hoitaa epäspanielit, jotka ovat nääntymäisillään kylmään ja nälkään ulkona. Mietin, kuinka selitän tämän asian koiranostajille ja eläinsuojeluviranomaisille.
Herään, ja huomaan nukkuneeni pommiin.
Pyryharakka
